Annan ja Elsan äiti, Elsan Ekopajan perustaja, Mari Tiira kertoo:

kuva: Mari Tiira

Elettiin vuotta 2018. Ihana uusioperheemme oli saamassa yllätysvauvan. Jo raskausaikana tiesimme, ettei vauvalla ole kaikki hyvin, mutta 9.10.2018 saimme pienen, suloisen ja hyvinkin elävän tyttären syliimme. Elsalle oli kuitenkin raskausaikana kehittynyt nurinkurinen verenkierto ja reikäinen sydän. Tämä selvisi meille, kun Elsa täyttä 3 kuukautta, siihen asti saimme elää ihanaa, pumpulinpehmeää vauva-arkea kotona. Elsan elämä päättyi 4 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä. Hän eli kauniin, rakkaudentäyteisen, ja kokonaisen, täyden elämän perheemme lapsena. 

kuva: Elsa Ilona Tiira

Olin siis työkyvytön, ja päätös eläkkeestä ei ollut enää kaukana.

Otin sohvan selkään, kaukosäätimen käteen ja katsoin Netflixin läpi. 

Sitten minulle tuli tylsää. Alkoi syntyä ideoita ja yksi niistä koski toista tytärtäni, Annaa, joka oli silloin 11-vuotias.

kuva: Anna Tiira

 Annalla on aina ollut hyvin herkästi reagoiva iho. Jossain vaiheessa Annan vauvaikää olin ymmärtänyt, että ajoittain iholle nouseva ihottuma johtui pyykinpesuaineesta. Olin valehtematta kokeillut 30 eri merkkistä ainetta ja kaikista, myös hyvin sensitive- aineista on Annan ihoon nousi ihottumaa. Sen hetkinen sopiva aine oli yhtäkkiä loppunut kaikista kaupoista ja jouduin päätöksen eteen, lähdenkö taas kokeilemaan uutta ainetta? Seikkailtuani internetissä löysin ohjeen jolla voisin tehdä itse kemikaalivapaan pyykkipulverin. Siihen tulisi vain kolmea tai neljää kaupasta löytyvää ainetta. Innoissani ostin nuo aineet ja raastoin kotona ensimmäisen itsetekemäni pyykkipulverin, laitoin sen kauniiseen lasipurkkiin, ja marssin pihasaunaan pesemään pyykkiä. Ennenkuin olin saanut ensimmäistäkään konetta pyörimään, pudotin tuon lasipurkin lattialle, ja pulveri sekoittui tiheään lasinsirumassaan....

kuva: ensimmäinen pyykkipulveri

Lysähdin taas sohvalle lannistuneena. Palasin kuitenkin vielä lukemaan pyykkipulverin reseptiä uudelleen, ja tällä kertaa luin tekstin loppuun saakka. Ohjeessa sanottiin selkeästi, ettei pyykkipulveriin pidä missään tapauksessa raastaa Marseillen saippuaa! Se sisältää rasvaa ja saattaa tukkia koko koneen. Olin käyttänyt ensimmäiseen pulveriin juurikin Marseillen saippuaa, koska se oli ainut, mitä marketistamme löysin, ja lasinsirpaleiden levittyessä pyykkihuoneen lattialle, olinkin tietämättäni saattanut juuri pelastaa uudehkon pesukoneemme tuholta.

No, mitä saippuaa tuohon pulveriin sitte  olisi pitänyt raastaa? Uusi termi,

Siivoussaippua virtasi alitajuntaani. Mistä sitä saa, miksi kaupassa ei ole sitä myynnissä? Pyykkipulverini oli enää yhdestä aineesta kiinni!

Sukelsin saippuan kiehtovaan maailmaan. Kävin läpi pitkän teoriaopiskelun, ja ymmärrettyäni saippuanvalmistukseen liittyvät turvallisuuskäytänteen, uskalsin aloittaa ensimmäisen saippuan valmistuksen. Siitä tuli:

kuva: Ensimmäinen siivoussaippua

Olin niin ylpeä itsestäni. Olin valmistanut itse todella tehokkaan ja Annan iholle täydellisesti sopivan, kemikaalivapaan ja biohajoavan pyykkipylverin. Ja tällä kertaa pulveri selvisi ehjänä pesukoneeseen.

Olin joutunut innostuksen pyörteeseen ja jossain vaiheessa saippuakokeiluja keksin että tuleva joulu on se paikka mihin saan paketoitua innostukseni ja aloin kokeilla eri reseptejä myös palasaippuaan. Muotoilin erilaisia reseptejä hiuksille, vartalolle ja siivoukseen. Halusin tuoda saippuoihin uutta innostunutta persoonaani ja Elsan vauvanpehmeyttä. Värit, tuoksut ja elämäntäyteisyys valtasi uudelleen kotimme ja sieluni.

Käsillä tekeminen oli parantavaa ja ihanaa. Jossain vaiheessa saippuanvalmistusinnostustani Anna totesi että meillä ei ole noin montaa sukulaista, pitäisikö minun myydä näitä saippuoita?

Naurahdin Annan ehdotukselle. Elettiin Koronan sulkemaa elämää, ja tiesin että koronan vuoksi ei joulumyyjäisiäkään järjestettäisi. Mutta tuo idea jäi itämään ja luettuani muutaman rohkaisevan kirjan ja viestin, lamppu syttyi päässäni. Voisin luoda itselleni saippuanvalmistuksesta työn jota rakastan ja johon vielä sillä työkyvylläni kykenen. Siitä alkoi unelmointi ja tuotekehitys joka on jatkunut pian kolme vuotta. 

Myöhemmin olen ymmärtänyt että Elsan Ekopajan saippuat eivät ole hoitaneet vain minua. Nuorimman yttäremme nimeä kantava yritys hoitaa pieniä ja suuria rikkoja ympäri Suomen. Saippuoissamme on mukana runsasvaahtoista sielukkuutta, tuoksuvaa perhekeskeisyyttä sekä juurevaa järvisuomalaisuutta joka kumpuaa jostan syvältä omista juuristani. 

Kaikki vain yhden rikkoutuneen lasipurkin vuoksi. 

Taru oli ensimmäiset saippuoiden ja shampoiden kokeilija ja hänen palautteensa tuotteista oli tärkeää kehittelyvaiheessa. Taru on toiminut myös upeana mallina tuotekuvissamme. 

Elsan Ekopajalla on vuonna 2023 töissä kolme sairaanhoitajaa sekä ukrainalainen käsityöläinen. Olemme jokainen kokeneet jonkinlaisen mullistuksen elämässämme jotta tiemme ovat loksahtaneet yhteen ja hioutuneet upeaksi tiimiksi. 

Elsa ei koskaan tule takaisin fyysisessä muodossa. Mutta hän on Elsan Ekopajan pikkupomo, ideoiden alkujuuri ja sydän. Elsan elämällä on valtava merkitys ja se kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. 

Elsan Ekopaja on sydämen asialla ja  haluaa tukea heikommassa asemassa olevia. Lahjoitammekin saippuaa kriisialueille, vähävaraisille ja kaikkeen hyvään tarkoitukseen. Lisäksi olemme luoneet hyväntekijäsaippuat, joista pääset lukemaan lisää täältä.